Sak 12:10 - 13:1 OPETUS

20.02.2025

Tässä on syvällistä analyysia Sakarjan kirjan 12:10 - 13:1 jakeiden sisällöstä:

Aluksi on hyvä muistaa, että jakeet ja luvut on lisätty jälkeenpäin Raamattuun.

Seuraavat jakeet kuuluvat samaan kokonaisuuteen:

Sak 12:10 Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat (sâphad) häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.

Sak 12:11 Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset (mispêd), niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset (mispêd) Megiddon laaksossa.

Sak 12:12 Ja maa pitää valittajaisia (sâphad), kukin sukukunta (mishpâchâh)erikseen: Daavidin huoneen sukukunta (mishpâchâh) erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta (mishpâchâh) erikseen ja heidän naisensa erikseen,

Sak 12:13 Leevin huoneen sukukunta (mishpâchâh) erikseen ja heidän naisensa erikseen, siimeiläisten sukukunta (mishpâchâh) erikseen ja heidän naisensa erikseen.

Sak 12:14 Kaikki muut sukukunnat (mishpâchâh), kukin sukukunta (mishpâchâh) erikseen ja heidän naisensa erikseen.

Sak 13:1 Sinä päivänä on Daavidin suvulla (bayith) ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.

Edellä olevissa jakeissa käytetään sanasta "valittaa" – kahta eri sanaa hepreankielessä:

10 ja 12 jakeissa sâphad – sanaa sekä 11 jakeessa mispêd – sanaa kahdesti.

1. Molempien sanojen merkitys
סָפַד (sâphad)

Sanaluokka: Verbi

Merkitys: Toimia aktiivisesti surun ilmaisemisessa, kuten murehtia, valittaa tai pitää sururituaali.

Painotus: Tekee surusta aktiivisen prosessin, jossa henkilö tai yhteisö suorittaa valituksen. Tämä voi sisältää fyysisiä tai äänekkäitä eleitä, kuten hiusten repimistä, rintaan lyömistä tai julkista valitusta.

מספד (mispêd)

Sanaluokka: Substantiivi

Merkitys: Valitus, suru, murhe, erityisesti seremoniallinen tai rituaalinen suru.

Painotus: Viittaa valituksen lopputulokseen, kuten valittajaisiin tai yleiseen surun olotilaan. Tämä on enemmän kuvaileva kuin toiminnallinen.

2. Sanojen käyttö Sakarjan 12. luvussa

סָפַד (sâphad) Sakarjan 12:10

"Ja he valittavat häntä..."

Verbin käyttö korostaa yksilöiden tai perheiden aktiivista toimintaa surun ja murheen ilmaisemiseksi.

Tapahtuma on henkilökohtaista ja perhekohtaista, eikä se välttämättä ole muodollinen tai seremoniallinen.

Konteksti viittaa aktiiviseen katumukseen, joka liittyy Messiaan tunnistamiseen.

מספד (mispêd) Sakarjan 12:11

"Valitus on oleva suuri, niinkuin Hadadrimmonin laaksossa..."

Substantiivin käyttö kuvaa laajaa, kansallista surun ilmapiiriä, joka muistuttaa aiempaa kollektiivista surua (kuten Joosian kuoleman valitusta Hadadrimmonissa).

Tämä viittaa surun laajuuteen ja merkittävyyteen, ei niinkään yksittäiseen toimintaan.

3. Miksi kaksi eri sanaa?

Sanojen täydentävyys:
- Verbi (sâphad) korostaa surun ilmaisemisen aktiivista puolta.
- Substantiivi (mispêd) painottaa surun yleistä vaikutusta tai kollektiivista tunnetilaa.
Perspektiivin vaihto:
- Jakeessa 12:10 keskitytään yksilöiden ja perheiden henkilökohtaiseen, aktiiviseen valitukseen Messiaan lävistämisen vuoksi.
- Jakeessa 12:11 valitus kuvataan laajemmassa, kansallisessa kontekstissa, jossa suru on suuri ja muistuttaa historiallisesti merkittäviä valituksia.
Kontekstin dynamiikka:
- Sakarjan 12:10 korostaa katumuksen ja surun alkua, kun taas 12:11 laajentaa näkökulmaa ja yhdistää sen kansallisiin ja historiallisesti merkittäviin tapahtumiin.

4. Käytännön merkitys tulkinnalle

Teologinen ero:
- Sâphad kuvaa yksilöllistä surun toimintaa ja katumusta. Tämä sopii Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen yhteyteen, jossa monet katuivat yksityisesti ristinkuoleman jälkeen (Luuk. 23:48).
- Mispêd liittyy suureen kollektiiviseen murhenäytelmään, joka voidaan nähdä eskatologisena täyttymyksenä, kun Israel kansakuntana tunnistaa Messiaan.
Raamatun tekstin syvyys:
- Näiden kahden sanan käyttö samassa luvussa osoittaa, että teksti kattaa sekä yksilöiden että kansakunnan kokemuksen. Se viittaa sekä historiallisiin tapahtumiin että lopun aikoihin, mikä tukee kaksoisprofetian käsitettä.

Johtopäätös :

Kahden eri sanan käyttö Sakarjan 12. luvussa tuo tekstiin monikerroksisuutta. Sâphad korostaa yksilöllistä ja perhekohtaista surua, kun taas mispêd painottaa kansallista ja laajempaa kollektiivista murhetta. Tämä ero vahvistaa, että Sakarjan profetia käsittelee sekä henkilökohtaisia että kansallisia reaktioita Messiaan tunnistamiseen ja torjumiseen.

Strongin sanakirjassa sâphad-verbistä selitetään lisäksi, että tämä heprean verbi viittaa erityisesti ulkoisesti ilmaistuun murheeseen ja valitukseen, joka saattoi sisältää fyysisiä eleitä, kuten:

Hiusten repiminen: Surun voimakas fyysinen ilmaisu, joka kuvastaa äärimmäistä murhetta.
Rintaan lyöminen *: Toistuva ele, jota käytettiin itkun ja surun ilmaisemiseen.
Valitus ja äänekäs itku: Ääneen itkeminen tai valituslaulut, joita usein käytettiin vainajien kunnioittamiseen tai kansallisten tragedioiden yhteydessä.

Ja kuinka Luukas kuvailee kansan reaktioita, kun he olivat nähneet Jeesuksen ristinkuoleman:

Luuk 23:48 Ja kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan, näkivät, mitä tapahtui, *löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa.

Tämä oli ilmaisu, jolla osoitetaan syvää katumusta ja armon pyytämistä Jumalalta. Aivan kuten publikaani teki katuessaan syntejään nöyrästi Jumalansa edessä:
Luuk 18:13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa * ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.

Sak 12:10 ja 12 jakeissa ilmaistu valittaminen on siis henkilökohtaista itkua, surua ja katumusta, joka ilmeni kansan osalla, joka oli katsomassa Jeesuksen ristinkuolemaa sekä niiden osalta, jotka myöhemmin kuulivat tapahtumasta. Juutalaisten hallitusmiesten pelosta he eivät voineet tuolloin järjestää mitään suurta valittajaisjuhlaa vaan menivät kukin kotiinsa perhekunnittain suremaan ja valittamaan Jeesuksen lävistämistä. Osa heistä varmasti tuli silloin myös uskoon.Sak 12:12-14 jakeissa mainittu sukukunta (KR33) tai suku (RK) voidaan hepreankielessä kääntää usein myös sanalla "perhe" tai "sukukunta" :

Sana mishpâchâh voidaan kääntää "sukukunnaksi" tai "perheeksi" ja tässä kontekstissa se voi hyvin viitata yksittäisiin perheisiin, jotka surevat yksityisesti. Tämä sopii kuvaamaan ristiinnaulitsemisen jälkeistä tilannetta, jolloin kansa ei yhtenäisesti järjestänyt julkista surujuhlaa, mutta yksittäiset ihmiset katuivat ja surivat.

Biblegateway – sivustolla olevista 60 englanninkielisestä käännöksestä lähes kaikissa on käytetty sanaa "family" tai "families" tai siihen verrattavaa sanaa.

Joh 19:31-37 jakeet:

Sakarjan profetian täyttymistä Jeesuksen ristinkuolemassa tukevat selvästi myöskin Joh 19:31-37 jakeiden kertomus, jossa Jeesuksen ristinkuolema täyttää kaksi profetiaa, jotka mainitaan Johanneksen toimesta.

Raamattu kansalle ja KR1933/38 kääntävät "Tämä tapahtui", mutta alkukielen mukaan kyse on monikosta.

Useat englanninkieliset kääntävät sen oikein, kuten esim. Kuningas Jaakon käännös (KJV):

Joh 19:36 For these things were done, that the scripture should be fulfilled, A bone of him shall not be broken.

Joh 19:37 And again another scripture saith, They shall look on him whom they pierced.

Samoin vanha Biblia kääntää oikein:

36. Sillä nämät ovat tapahtuneet, että Raamattu täytettäisiin: ei teidän pidä luuta rikkoman hänessä.

37. Ja taas toinen kirjoitus sanoo: he saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet

Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa siis Johanneksen mukaan täyttyi kaksi Messias profetiaa.
Jo pääsiäislampaan valmistamisen ohjeissa on esikuva Messiaan uhrista:

2. Moos 12:46 "Samassa talossa se syötäköön; älköön mitään siitä lihasta vietäkö talosta ulos, älkääkä siitä luuta rikkoko."

Messias psalmissa 34:21 sanotaan: "Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru."

Johannes viittaa Sak 12:10 jakeeseen toisessa jakeessa (37) "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet"

Nämä kaksi Messias – profetiaa siis Apostoli Johannes toteaa Pyhässä Hengessä toteutuneeksi Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa Joh 19:36-37 jakeissa.

Aamoksen profetian täyttyminen:
Tämän lisäksi Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa toteutui Aamoksen profetia Messiaasta, joka käyttää erittäin puhuttelevasti samaa kielikuvaa mitä on Sak 12 luvussa:

Aamos 8:9 Ja on tapahtuva sinä päivänä, sanoo Herra, Herra, että minä annan auringon laskea sydänpäivällä ja teen maan pimeäksi keskellä kirkasta päivää. (kts. Luuk 23:44-45 *)
Aamos 8:10 Minä muutan teidän juhlanne murheeksi ja kaikki teidän laulunne valitusvirsiksi. Minä panen kaikkien lanteille säkkipuvun ja teen kaljuksi jokaisen pään. Ja minä saatan teidät suremaan, niinkuin ainokaista poikaa surraan, ja se päättyy, niinkuin päättyy katkera päivä.

* Luuk 23:44 Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen,
Luuk 23:45 sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia.

Juutalainen kansa ja oppineet tunsivat raamattunsa ja tiesivät sisimmässään, että nyt tämä Aamoksen profetia on saanut täyttymyksensä ja se toi heille surua ja tuskaa, vaikka enemmistö edelleen Hänet kielsikin.

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä tapahtui Aamoksen ennustama Jumalan suuri ihme, kun aurinko laski keskellä päivää, eli kuudennella hetkellä (klo 12), ja maa pimeni kolmeksi tunniksi.
Kyseessä ei ollut luonnollinen auringonpimennys, joka kestää yleensä vain muutamia minuutteja [teoreettisesti pisimmillään noin 7 minuuttia ja 30 sekuntia, ja lyhyimmillään vain muutamia sekunteja].

Lisäksi oli pääsiäisaika, joka juutalaisen kalenterin mukaan ajoittuu aina nisan kuun 14. päivälle. Pääsiäinen osuu täydenkuun aikaan, koska juutalaiset käyttävät kuukalenteria.
Auringonpimennys ei ole mahdollinen täydenkuun aikana, sillä silloin kuu on kauimpana auringosta ja maa on kuun ja auringon välissä – kuitenkaan peittämättä auringonvaloa kuuhun päin. Auringonpimennys voi tapahtua vain uudenkuun aikana, jolloin kuu on auringon ja maan välissä.
Tämä oli siis suuri Jumalan ihme, että aurinko laski ja tuli 3 h kestävä pimeys. Ja jakeessa 8:10 ennustettiin tulevasta murheesta, kun kansa huomaa minkä teon ovat tehneet ristiinnaulittuaan Jumalan Pojan. "Ja minä saatan teidät suremaan,niinkuin ainokaista poikaa surraan."
Aivan samalla tavoin kuin ilmaistiin Sak 12:10 jakeessa: "...He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista."

KEHÄILMAISU (Chiasmi):

Sak 12:10 Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen....

Sak 13:1 Sinä päivänä on Daavidin suvulla (bayith) ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.

Nämä kaksi jaetta aloittavat (jae 12:10) sekä lopettavat (jae 13:1) asiakokonaisuuden joka kuuluu yhteen. Jumala käyttää Sanassaan ns. kehäilmaisua (chiasmi), joka on tyypillistä myös heprealaisessa kirjallisuudessa.

Kehällinen rakenne ja sisältö:

12:10: Hengen vuodatus johtaa katumukseen ("armon ja rukouksen henki").
12:11–14: Suru ja murhe syntien tähden.
13:1: Lopullinen puhdistus ja syntien anteeksianto.
Tämä rakenne voi kuvastaa kehällistä ilmaisua, jossa alku (Hengen vuodatus) ja loppu (puhdistus) muodostavat kehän, ja keskikohta (suru ja murhe) korostaa ihmisten reaktiota syntiensä tähden.

Eli Sak 12:10 – 13:1 jakeet kuuluvat yhteen asiakokonaisuuteen. Ne kuvaavat Jeesuksen 1. tulemuksen lopulla tapahtuvaa ristiinnaulitsemisesta seuraavaa katumusta ja valitusta, joka on enemmän henkilökohtainen ja perhe-kohtainen. Yksi vakava syy ettei julkista valitusta ilmennyt, oli silloin juutalaisten hallitusmiesten kova vaino kaikkia Jeesuksen Messiaaksi tunnustavia kohtaan.
Jeesukseen uskovat juutalaiset erotettiin synagogista ja he menettivät Rooman myöntämän juutalaisuuden aseman, joka suojeli heitä keisarinpalvonnalta. Historiallisesti synagogasta erottaminen (hepr. herem) vahvistettiin virallisesti Jamnian neuvostossa 90 jKr., jolloin Birkhat ha-Minim ('kirous harhaoppisia vastaan') lisättiin juutalaiseen rukouskaavaan. Tämä rukous sisälsi kiroamisen Nasaretilaisista (Jeesuksen seuraajista), mikä johti heidän täydelliseen erottamiseensa juutalaisuudesta eli he menettivät virallisen asemansa juutalaisyhteisössä ja sen uskonnollisissa toiminnoissa.

Hengen vuodatus, joka tapahtui 50 pvän kuluttua helluntai-päivänä ennustetaan tässä jakeessa 12:10, joka aloittaa kehäilmaisun ja sen päättävässä jakeessa 13:1 ilmoitetaan samainen asia, jolloin hengen vuodatuksen ja Jeesuksen sovituskuoleman seurauksena koko Daavidin huoneella eli suvulla (bayith) sekä Jerusalemin asukkailla oli mahdollisuus katumukseen ja anteeksiantoon Jeesuksen verenvuodatuksen ja kuoleman tähden. Tämä kohta ei ilmoita mitään uutta Hengen vuodatusta tapahtuvaksi enää päivien lopulla. Sellainen oppi kuului 1940 – ja 50 luvuilla helluntailaisuuden sisällä vaikuttaneeseeen harhaoppiin nimeltään "Latter Rain" - oppi. Eli "Myöhäissade" - oppi, joka tulkitsi näitä jakeita sekä Ap.t. 2:17-21 ja Joelin 2:23-29 jakeita "uuden helluntain" tulosta ja Israelin
kansallisesta herätyksestä. Valitettavasti samainen harhaoppi on myös Dispensationalismin kannattajien keskellä.

Sak 12:10 – 13:1 jakeet saivat siis ensimmäisen täyttymyksen Jeesuksen 1. tulemuksen lopulla tapahtuneessa ristiinnaulitsemisessa sekä sitä seuranneessa Uuden liiton astumisessa voimaan ylösnousemuksen ja hellun-taipäivän tapahtumien kautta.

KAKSOISPROFETIA SAK 12:10 – 13:1 :
Mutta Sakarjan kirjan jakso : Sak 12:10 – 13:1 sisältää kaksoisprofetian, joka saa lopullisen täyttymyksen vielä Jeesuksen toisen tulemuksen yhteydessä.

Silloin kun Jeesus palaa takaisin ja tulee Tuomarina ja Kuninkaiden Kuninkaana takaisin maan päälle hallitsemaan koko maailmaa, niin toteutuu kansan valitus laajamittaisesti ja julkisesti.

Silloin tuo toinen heprean-sana Mispêd kertoo tästä. Se "liittyy suureen kollektiiviseen murhenäytelmään, joka voidaan nähdä eskatologisena täyttymyksenä, kun Israel kansakuntana tunnistaa Messiaan."

Tämä ei valitetttavasti tarkoita Jeesuksen tullessa kansallista heräämistä eikä pelastusta enää, koska pelastuksen aika on ohitse jo sitä ennen. Maailma on jaettu kahteen ryhmään jo antikristuksen hallinta-aikana ennen Jeeusuksen paluuta – toisten nimi on Karitsan Elämänkirjassa ja he ovat pelastettujen joukossa, jos loppuun asti kestävät. Kaikki muut kumartavat antikristusta ja ottavat sen merkin otsaansa tai oikeaan käteensä.

Tästä kertoo meille selvästi :
Ilm 13:8"Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta."

Pelastuksen aika itseasiassa näyttäisi päättyvän jo 1. pasuunan soiton kohdalla, jolloin Jumalan enkelit merkitsevät kaikki ne (Jumalan palvelijat), jotka saavat varjeluksen tulevista vitsauksista, jotka pasuunoiden aikana tulevat.
Ilm 7:1-3; 8:6-13; 9:4;20-21 – jakeet kertovat näistä asioista, kuinka enkelit merkitsevät Jumalan palvelijat sinetillä ja tulevat vitsaukset vahingoittavat vain niitä, joilla ei ole sinettiä otsassa. Samoin nähdään, että kukaan ei enää tee parannusta pasuunoiden aikana - armonaika on ohi.

Eli Israelin etnisen kansan pelastuminen on näidenkin raamatunkohtien ja raamatun kokonaisilmoituksen perus-teella täysin mahdotonta niinkuin kaikkien muidenkin ihmisten ENÄÄ silloin kun Jeesus tulee 2.kerran.

Sak 12:10 – 13:1 jakeiden lopullisessa täyttymyksessä kun Jeesus on palannut takaisin ja jäljelle on jäänyt ihmisiä eloon luonnollisessa synnin turmelemassa ruumiissa niin pakanakansoista kuin Israelin 12 sukukunnastakin, niin silloin he ymmärtäessään Jeesuksen olevan heidän Messiaansa valittavat koko maa ja pitävät valittajaisia.

Silloin he ymmärtävät minkä karmean virheen ovat tehneet, kun hylkäsivät Jeesuksen Messianaan kun olisi vielä ollut aikaa pelastukseen. Nyt he sen sijaan kumarsivat antikristusta luullen häntä Messiaakseen, mutta joutuivat pettymään pahoin. Nyt he tietävät, että heille ei ole enää pelastusta tarjolla vaan hirvittävä tuomion odotus.

Luuk 13:28-29: "Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa."

He näkevät toisten olevan Messiaan kanssa aterialla, mutta itse ovat jääneet ulkopuolelle, kuten Jeesus heille ennusti.

He toki saavat elää Messiaan 1000 vuoden rauhanvaltakunnassa hedelmällistä ja siunattua elämää, jos suostuvat Messiaan rautaisen valtikan alle hallittavaksi ja elävät pitkän elämän siinä ajassa, mutta ikuinen kadotus odottaa heitä - "itku ja hammasten kiristys". Vain heidän lapsilleen Jumala oikeudenmukaisuudessaan voi antaa pelas-tuksen mahdollisuuden vielä tuona aikana.

Näin siis Sak 12:10-13:1 sisältää kaksoisprofetian ja on selvästi nähtävissä edellä mainittujen jakeiden ja viitteiden perusteella. Samoin näemme Raamatun kokonaisilmoituksesta nousevan Totuuden pelastuksen ajan mahdolli-suudesta ja sen loppumisesta. Näin koko Raamatun opetus pysyy koossa sekä kaikki yksittäisetkin jakeet sopivat harmoniseen kokonaisuuteen kuin täydelliseen palapeliin jokainen pala kerrallaan.