"Kuninkaan aasi"

Oli jälleen uusi päivä Israelissa, perjantai-aamu, Nisan-kuun 9. päivä vuonna 30 jKr. Keväinen aurinko nousi lämpimänä ja osui aamun ensimmäisinä tunteina Öljymäen itärinteille valaisten pienen Beetfagen kylän. Viljelijät ja maatyöläiset heräilivät ja osa heistä oli jo lähtenyt viini-ja viikunaviljelyksille tai pelloille työhön. Ihmisiä kulki verkkaiseen tahtiin kylän teillä ja tori alkoi herätä myös uuteen aamuun.

Pienessä kylässä oli erään perheen talo, jonka isäntä oli jälleen lähtenyt työhön ja ottanut aasinsa mukaan. Talon ulko-oven viereen, kujalle, oli sidottu aasin varsa. Tuo yksinäinen varsa oli aamulla jälleen nähnyt, kuinka isäntä vei sen äidin työhönsä mukaan, mutta sitä ei kukaan huolinut. Niin oli käynyt jo pitkään - vuosien ajan.

Nuori aasin varsa tunsi, että olisi ollut jo kauan valmis lähtemään mukaan ja sen sydän paloi halusta saadakseen olla hyödyksi isännälleen. Mutta joka aamu sen sydän joutui särkymään yhä uudelleen ja uudelleen ja toiveet päästä koskaan isäntäänsä palvelemaan näyttivät iäksi rauenneilta.

"Oi, jospa minusta olisi edes jollekin hyödyksi tai joku minutkin huolisi työhön", huokaili varsa ja hirnahti niin, että kujan varrella jokaisen kodin asukas sen varmasti kuuli. Tuo oli sen sydämen suuren tuskan huokaisu, jota kukaan ei tuntunut ymmärtävän. Päivästä toiseen olla sidottuna oven pieleen ja katsella kujalla kulkevien ihmisten ja eläinten touhua.

Joskus ohikulkija silitti sitä ja katsoi säälivällä katseella, kun se oli yksin ja sidottu. Aika-ajoin sen eteen tuotiin heiniä syötäväksi ja läheisestä lähteestä raikasta vettä kaukaloon juotavaksi. Kaukalokin oli niin kaukana, että joka kerta kurkottaessa sieltä juomaan tuntui, että naru kaulassa kuristi kurkkua, niin ettei vesikään tahtonut mennä alas. Monesti se mieluummin kärsikin janon näännyttävästä olotilasta, kuin pyrki kaukalosta saamaan raikasta vettä, niin tuskaiselta se tuntui.

Tunnit kuluivat jälleen verkkaisesti ja varsa yritti saada ajatuksensa pysymään koossa, kunnes taasen illalla näkisi isäntänsä saapuvan yhdessä äitinsä kanssa työstä. Illalla alkaisi sapatin valmistaminen ja sitten tulisi vain odottelua, odottelua ja odottelua.

Kun päivä oli kuumimmillaan ja varsa oli torkahtanut hetkeksi, heräsi se yht´äkkiä tuttuun ääneen ja kavioiden kopsintaan. "Mitä nyt ? Oliko nyt jo ilta ?", se ajatteli. Se oli selvästi äidin kavioiden kopse ja isännän ääni, joka ohjaili kulkua läpi kapeata kujaa. "Ei nyt ole ilta, mutta mitä on tapahtunut ?",varsa ihmetteli nähdessään jo heidän saapuvan.

Kun aasintamma oli laitettu varsan viereen ja ruokittu yhdessä iloitsevan varsan kanssa, niin isäntä oli kertonut vaimolleen ja lapsilleen syyn varhaiseen saapumiseen. Isäntä kertoi, kuinka työt olivat sujuneet sinä päivänä poikkeuksellisen nopeasti ja mitään ei enää ollut kerättävissä sinä päivänä sadosta. Kaikki oli saatu talteen ja siksi hän oli kokenut lähteä kotiin. Tätä hän
yhdessä perheensä kanssa ihmetteli, sillä sellaista ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut. Lisäksi isäntä kertoi arkaillen, että oli aivan kuin miesääni olisi hänelle lempästi täynnä ihmeellistä rauhaa sanonut:"Mene jo kotiisi". Tätä he eivät ymmärtäneet, mutta niin hän nyt oli saapunut etuajassa kotiin.

Samassa kuului ulkoa aasintamman ja varsan hirnunta ja jotain outoa meteliä. Isäntä päätti lähteä katsomaan ja huomasi hämmästyksekseen, että kaksi vierasta miestä olivat irrottamassa hänen varsaansa! Isäntä huutaa heille:"Mitä te teette, kun päästätte varsan ?". Vieraat miehet kääntyivät isännän puoleen ja sanoivat rauhallisella äänellä:"Herra tarvitsee sitä".

Isäntä ihmettelee, mitä nämä miehet ovat tekemässä, kun vievät hänen aasinsa. Mutta silloin hänen sydämensä täyttää samanlainen ihmeellinen rauha ja lepo, jonka hän juuri hetki sitten oli kokenut pellolla ollessaan. Jotenkin isäntä ymmärtää, että on turvallista antaa aasit näiden vieraiden huostaan. Näin isäntä luopuu aaseistansa ja jää yhdessä perheensä kanssa ihmettelemään kaikkea tapahtunutta.

Aasin varsa on juuri kokenut jotain ihmeellistä ja miettii:"Mitä on tapahtunut? Ketä ovat nämä miehet? Minne minua viedään? Miksi isäntä päästi minut näiden miesten mukaan?". Onneksi sen äiti on mukana ja kaikesta hämmennyksestä huolimatta varsan sydämessä on ihmeellinen rauha eikä sitä - ihme ja kumma - pelota yhtään.

Kuljettuaan muutaman virstan matkan, saapuivat he toiseen kylään - Betaniaan. Aasin varsa viedään erään talon eteen, jossa on paljon miehiä ja muutamia naisia. Sitten varsan päälle laitetaan vaatteita, samoin sen äidin - aasintamman päälle. Varsa ihmettelee mitä tämä kaikki on. Yht´äkkiä sen eteen tulee mies, jota toiset kutsuvat nimellä Herra, toiset Rabbi tai Mestari. Kaikki tuntuvat kunnioittavan ja arvostavan tätä miestä. "Kuka tämä mies on?", pohtii varsa ja ihmettelee sitä erikoista tunnetta, joka on sen sydämeen tullut. Aivan kuin selittämätön rauha ja rakkaus laskeutuu sen sydämeen lämpimän virran tavoin tuon miehen sitä
lähestyessä.

"Mitä nyt ?!", kauhistuu varsa. Tuo mies nousee sen selkään ja samalla sitä sekä äitiä aletaan viemään kohti uutta määränpäätä.

Erikoinen seurue laskeutuu mutkaista tietä pitkin alas Öljymäeltä ja edessä avautuu Jerusalemin loistelias ja juhlaväellä kansoitettu kaupunki. Väenpaljous on tullut valmistautumaan tulevan pääsiäisen ja happamattoman leivän juhlaa varten, jota vietetään Nisan kuun 14.pvästä alkaen. Nuoren varsan sydän pomppoilee villisti, kun se näkee tuon ihmeellisen kaupungin avautuvan silmiensä eteen. Ei se ole koskaan nähnyt näin paljon ihmisiä tai rakennuksia elämässään. Eihän mikään ihme, kun on ollut sidottuna pienen ikänsä isäntänsä oven pieleen ja joskus vain saanut käydä läheisellä kedolla tuoretta heinää maistamassa.
Mutta koskaan ei ole yksikään ihminen sen selässä istunut. Mutta nyt, kuka olikaan tämä mies, jota se sai arvon kuljettaa?

Kun kaupunki lähestyi, juoksi paljon ihmisiä tätä seuruetta vastaan. Osa väestä laski vaatteensa aasintamman ja varsan eteen, toiset katkoivat kedoilta lehviä laskien ne maahan, toiset palmunoksia. Ja ihmiset iloitsivat ja lauloivat kovalla äänellä jotain ihmeellistä laulua: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" . Varsa heristeli suuria  korviaan: "Mitä! kuningas? Israelin kuningasko?", ja katsoi äitiänsä yhtä kysyvänä kuin äitinsä katsoi sitä takaisin.

"Onko tämä kuningas, jota kannan selässäni? Minä? Miten minä, joka olen koko elämäni ollut vain sidottuna isäntäni oven pieleen? Jota kukaan ei ole tahtonut ottaa työhönsä? Ja jota monet silmäparit katsoivat säälien ohikulkiessaan?",nuori varsa oli pakahtua sydämessään hämmennyksestä ja tästä yllättävästä käänteestä elämässään.

Juuri kun se oli ollut valmiina luopumaan kaikesta toivosta saada koskaan palvella ketään. Juuri kun se oli ajatellut, että sen elämä ei koskaan muuttuisi eikä kukaan sitä tarvitsisi. Mutta nytkö kaikkiin sen kysymyksiin ja huokauksiin oli tullut vastaus. Tämäkö oli se tehtävä, jota varten sen oli pitänyt kärsivällisesti odottaa kaikki nämä vuodet? Varsa oli täynnä kysymyksiä, hämmennystä, mutta samalla äärettömän täynnä iloa ja kiitollisuutta sitä kohtaan, joka oli nyt sen katsonut arvolliseksi palvelemaan näin jalossa tehtävässä: "Kuninkaan aasina!".

"Kuinka voisin koskaan kiittää tarpeeksi? Oi, miksi olinkaan niin paljon valittanut ja murehtinut!", tuumaili aasin varsa kulkiessaan ihmisjoukon tungeksiessa ympärillä. "Kaikkihan oli jo varmasti ennalta näin suunniteltu, enhän minä turhaan tänne maailmaan syntynyt", tuntui varsa nyt ymmärtävän. Ja sen silmäkulmaan alkoi muodostua kyyneleitä, jotka hiljalleen valuivat noroina pitkin sen poskia pudotakseen yksitellen polulle levitettyjen vaatteiden ja lehvien päälle. Valtaisa rauha oli vallannut varsan sydämen.

Nyt se tiesi, että tämä mies, jota ihmiset kutsuivat Herraksi, Rabbiksi, Mestariksi, Israelin kuninkaaksi, Daavidin Pojaksi ja Jeesukseksi, tarvitsi sitä. Ja se riitti tälle varsalle, että sai olla katsottu arvolliseksi palvelemaan aasina tätä Kuningasta, juuri sellaisena kuin se oli luotukin tänne maailmaan. Ja vaikka se olisi vain tämä yksi matka, jonka se saisi tehdä Kuninkaansa hyväksi - se olisi kaiken sen arvoista, mitä oli saanut kärsiä odottaessaan. Ja Jerusalem lähestyi kulkuetta illan hämärtyessä...

Hyvä lukija, tämä kertomus kumpusi Raamatun teksteistä, jotka voit lukea Uuden Testamentin evankeliumeista. Lue Raamatun kohdat ja pyydä, että Pyhä Henki avaa ne juuri sinulle tarkoittamallaan tavalla ja mieti, mikä on Raamatun sanoma juuri sinulle niiden tekstien kautta. (Matt 21:1-11; Mark 11:1-10; Luuk 19:29-38 ja Joh 12:12-16)

Siunaten Juha-veli.